Sokli

Lettorikko (Saxifraga hirculus)

Vastikään julkistettiin pitkään odotettu ratkaisu Soklin kaivoshankkeen liikenneyhteyksien rahoituksesta. Poliitikot päättivät, että me suomalaiset ojennamme vakavaraiselle norjalaiselle pörssiyhtiö Yaralle tietöinä 140 miljoonaa euroa valtion kassasta, jossa kuuleman mukaan on jo menty pohjan ali alati syvenevään velkamonttuun. Yara on luonnollisesti höveliydestämme tyytyväinen.

Rahaa annamme, koska kaivokset työllistävät ja tuovat tullessaan taloudellista hyvinvointia kaivospaikkakunnalle. On mahdotonta kiistää työmahdollisuuksien tarvetta muuttotappiokuntien perukoilla. On kuitenkin syytä tunnustaa, että kaivoksiin liittyvät työllisyysarviot ovat todellakin arvioita ja sellaisinakin kohdistuvat pelkkiin tulovirtoihin. Kuten professori Asko Suikkanen on osoittanut, kaivosten paikalliset työllisyys- ja talousvaikutukset on Suomessa tyypillisesti yliarvioitu ja todelliset eli toteutuneet vaikutukset vastaavasti jääneet todella kauas ennakkoon arvioiduista. Kaivostoimintaa myydään paikallisille ihmisille ja yhteisöille paketoituna kauniisti yltiöoptimistisiin laskelmiin.

Kaivoksen hyötyjä liioiteltaessa ja ongelmia vähäteltäessä sorrutaan älylliseen epärehellisyyteen. Kaivoshankkeet ovat luonteeltaan hyvinkin erilaisia. Niinpä kukin konteksti on aina otettava huomioon kokonaisuutta arvioitaessa. Kaivokset tuovat paikkakunnalle tullessaan myös taloudellisia kustannuksia ja ongelmia. Kaivoksissa realisoituneita työpaikkoja tulisi tarkastella suhteessa kunnan työllisyydessä, velkaantumisessa ja verotuloissa tapahtuneisiin muutoksiin. Kaivoskriittiset tai kaivosta suoranaisesti vastustavat taloudelliset argumentit voivat jossain tapauksissa olla hyvinkin rationaalisia.

On todennäköistä, että kaivoksen myötä kunnassa myös menetetään työpaikkoja ja rapautetaan olemassa olevien elinkeinojen toiminta- ja kehitysmahdollisuuksia. Poronhoitoalueella on päivänselvää, että hankkeella on negatiivisia vaikutuksia poroelinkeinon harjoittamiseen. Kuinka negatiivisia, ja millaiset yhteensovittamisen mahdollisuudet toimialojen välillä ovat, vaihtelevat tapauskohtaisesti erittäin paljon. Suurin huolenaihe on ympäristön pilaantuminen vesistöihin kertyvien päästöjen ja pölyn levitessä avolouhoksilta Lapin luontoon, sienten, marjojen ja muiden luonnontuotteiden kuorrutteeksi.

Kemijoen laajan vesistöalueen latvoilla sijaitsevan Soklin malmion hyödyntämiseen sisältyy suuria ja vakavia ratkaisemattomia huolenaiheita. Näistä mainittakoon radioaktiivisten aineiden kohtalo ja saostusliejun kemiallinen turvallisuus (Marianne Juntunen LK 8.2.2015). Monimutkaiset kemialliset ja radioaktiiviset epävarmuustekijät ovat sellaisia ympäristöriskejä, joihin paikallisten ihmisten ja elinkeinonharjoittajien on mahdotonta vaikuttaa. Riskinhallinta on uskottava kaivoshankkeen toteuttajan – eli kansainvälisen pörssiyhtiön – haltuun. Pörssiyhtiön toimintamoraali on aina taloudellisen hyödyn maksimointi.

Poronhoitoalueella toimivista kaivoksista on kokemuksia. Käytännössä kaivos laittaa väistämättä paliskunnan poronhoitokäytännöt uusiksi. Muutos aiheuttaa työtä ja kustannuksia: taivuttaa selkärankaa. Kategorisesti kaivoksen ja poropaliskunnan yhteiselämä ei ole mahdottomuus, mutta ei myöskään aina mahdollista.

Soklin malmio sijaitsee Kemin-Sompion paliskunnan ytimessä. Toteutuessaan kaivos veisi laajalti laidunalueita, katkaisisi porojen laidunkierron ja pakottaisi paliskuntaa muuttamaan poronhoitotapojaan peruuttamattomasti. Luonnonlaitumiin pohjaava elinkeinotoiminta saisi mahdollisesti halvaannuttavan kolauksen. Poronhoitovaltaisessa Savukosken kunnassa tällä olisi monia merkittävän negatiivisia vaikutuksia alueen elinkeinotoimintaan sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen rakenteeseen. Kaivos toisi toki työtä suomalaisille ja kansainvälisille kaivosalan ammattiosaajille. Samalla se kuitenkin veisi töitä paikallisilta itseltään. Tuloksena voi visioida Savukoskea autiona kaivoskylänä Soklin kaivoshankkeen noin 20-vuotiseksi arvioidun elämän jälkeen.

Soklin hanketta ei ole riittävästi analysoitu suhteessa siihen sosiaaliseen, kulttuuriseen, ekologiseen ja taloudelliseen kontekstiin, missä malmio sijaitsee. Suomen valtio on tukenut Soklin hanketta laput silmillä, tuijottaen yksioikoisesti yltiöoptimistisiin arvioihin työllisyysvaikutuksista, sulkien sujuvasti korvansa hankkeeseen liittyviltä riski- ja uhkatekijöiltä.

Kaivos aiheuttaisi toteutuessaan alueen poronhoidolle väistämättä huomattavaa haittaa. Tämänhetkisten suunnitelmien ja tehtyjen arvioiden mukainen Soklin hankkeen toteutus olisi alueen elävän elinkeinotoiminnan tuhoamista ja tulee edetessään johtamaan kansainvälistäkin huomiota saavaan konfliktiin. Koska kaivosyhtiö ei tiedosta eikä tunnusta asiaa, se ei ole toteuttanut lakisääteisiä neuvotteluja asianosaisten kanssa sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla.

Soklin malmion hyödyntäminen on mahdollista aina niin kauan, kunnes se on hyödynnetty. Malmio ei haihdu avaruuteen, vaikka sen hyödyntämisen suhteen odotettaisiin nopeasti etenevää kaivosteknologian kehitystä. Kehittyneemmän ja turvallisemman teknologian myötä kaivostoiminnassa on tulevaisuudessa ehkä mahdollista käyttää vähemmän tuhoisia toteutusmenetelmiä.

Maakunnassa ja maassa, jossa kerran 250 vuodessa ehkä toteutuviin tulviin katsotaan aiheelliseksi varautua ennalta, luulisi olevan kykyä tulevaisuusperspektiiviin myös Soklin kaltaisten radioaktiivisten malmioiden kaivelussa. Neuvoja suunnittelun pitkäjänteisyyteen, sopeutumiseen ja sinnikkyyteen saa mieluusti kysyä vaikkapa poromiehiltä.