 |
| Tuulivoimaloiden rakentaminen vaatii teiden parantelua ja sorakenttiä, gravitaatioperustus noin 950 kuutiometriä betonia ja 140 tonnia raudoituksia. |
Teksti on julkaistu 8.9.2023 Maaseudun tulevaisuudessa
”Tuulivoimaa rakennetaan nyt vauhdilla, sillä koko läntinen maailma janoaa vihreää sähköä. Suomessa on tuulista, maa on litteä ja maaperä tukeva. Ennen kaikkea Suomessa on tilaa.” (HS 14.6.2023)
Kriittinen suhtautuminen vihreään siirtymään saa vastauksekseen vakuutuksen, että tilaa kyllä riittää ja olisi yksiselitteisesti hölmöä antaa investointien valua naapurimaihin.
Viesti on selvä: Eurooppalaisten yhteiskuntien sähköistäminen halutaan tehdä valjastamalla pohjoisen harvaan asutut seudut jauhamaan tuulisähköä, vihreää vetyä ja mineraaleja akkuteollisuudelle. Kansallisesti ja EU:n tasolla pyritään vauhdittamaan lupabyrokratiaa vihreiden teollisuushankkeiden ja strategisten mineraalien louhinnan edestä.
Suomen isoimmat tunnetut vihreän siirtymän strategiset mineraalivarannot sijaitsevat Lapissa. Lappi on tunnetusti myös harvaan asuttua ja ”laaja maa”. Missä siis vika?
Tuulivoimabuumi poronhoitoalueella aiheuttaa yhteentörmäyksiä ja oikeusprosesseja niin Suomessa kuin muuallakin. Norjassa Fosen antaa konkreettisen esimerkin. Korkeimman oikeuden laittomiksi tuomitsemat, mutta silti tuotannossa olevat, 151 tuulivoimalaa ovat kipeä muistutus siitä, miten suunnittelu- ja lupamenettelyjä ei pitäisi kiirehtiä ja ohittaa. Samalla ne ovat symbolinen kuva siitä, miten vihreässä siirtymässä ei ole tilaa vähemmistöjen oikeuksille.
Kaivokset ovat suuria, vesien ja jätteiden hallinnaltaan monimutkaisia teollisuuslaitoksia. Silti EU:ssa halutaan lisätä omavaraisuutta kriittisten mineraalien osalta, puristamalla kaivoslupaprosessit jopa 24 kuukauteen. Muistutuksena kiiruhtajille, meillä on yksi varoittava esimerkki ripeästi alkuun päässeestä kaivoksesta: Talvivaara. Sitä kokeilua on käyty paikallisten vesiekosysteemien kustannuksella ja kalliiksi se on tullut myös valtiolle.
Enemmän kuin hölmöläisyydestä, joka hukkaa mahdollisuuksien avaimet lupabyrokratian viidakkoon tai maisemasta, jossa voimalat häiritsevät esteettistä silmää, vihreässä siirtymässä on kyse tilasta – hupenevasta elintilasta.
Rikkinäisen levyn lailla paikallaan jauhava lappilainen ”tilamyytti” kuitenkin lupaa loppumattomia erämaita, jänkiä, vaaroja, tuntureita ja metsiä – puhtaita maita ja vesistöjä. Tilamyytti jättää kertomatta, että nämä seudut ovat olleet ja ovat edelleen asuttuja ja jo valmiiksi monenlaisessa käytössä. Tilamyytti kätkee taakseen historian, jossa Lapin luonnonvaroja on otettu pala palalta, milloin mihinkin kasvavaan kysyntään, kun samalla alueen vanhin elinkeino ja kulttuuri, poronhoito, on saanut kaikessa hiljaisuudessa väistyä ja etsiä sopeutumiskeinot.
Poronhoitoalueella tilaa yhteisen edun edessä on tehty muun muassa metsätaloudelle ja -teollisuudelle, teille ja rautateille, vesi- ja tuulivoimalle sekä kaivannaisteollisuudelle. Luonnonvarat on otettu tehokkaasti käyttöön. Nyt tila uhkaa loppua, niin poroilta kuin muiltakin metsän asukeilta.
Keskustelu vihreästä siirtymästä keskittyy helposti pelkkään energiasiirtymään ja silloinkin yleensä kapeasti ajatellen yhteiskuntien sähköistämiseen. Ikään kuin sähköistämisellä ei olisi materiaalista, luonnonvaroista nyhdettävää perustaa. Samalla käännämme katseemme pois kestämättömästä, luonnonvaroja ylikuluttavasta elämäntavastamme.
Kuten ilmastonmuutos, luontokato – luonnon monimuotoisuuden kaventuminen – on maailmanlaajuinen ongelma. Suomessa luontokato näkyy eritoten metsäluonnon köyhtymisenä. Suomi on talousmetsien maa, eikä luonnon monimuotoisuus kukoista nuorissa, tasaikärakenteisissa, yhden valtapuulajin puuviljelmissä.
Pohjoisessa metsien ja soiden säästäminen ja ennallistaminen olisi luonnon monimuotoisuuden sekä hiilinielujen ja -varastojen kannalta elintärkeää. Silti tuulivoimaa ohjataan juuri harvaan asutuille luontoalueille ja kaivoksia suunnitellaan, jopa Euroopan suurimmalle, viimeiselle luonnontilaiselle aapasuolle, Sodankylän Viiankiaavalle. Elinympäristöt katoavat, pirstoutuvat ja kaventuvat tämän seurauksena.
Kun menetykset kasaantuvat on jäljellä lopulta vain rauhaton ja luonnonarvoiltaan köyhtynyt maapala, jossa elämä käy mahdottomaksi. Rahallinen korvaus elinympäristöjen menettämisestä on kuin tarjoaisi Mikki Hiiri-laastaria avomurtumalle. Näky on irvokas.
Elintilaa ei saa lisää vain väittämällä, että Lapissa lääniä riittää.
Sanna Hast (YTT)
Erityisasiantuntija, Paliskuntain yhdistys
Viitteet:
HS 14.6.23 Tuleeko Suomesta tuulivoiman banaanivaltio vai uusiutuvan sähkön Norja?
https://dynamic.hs.fi/2023/tuulivoima/
ELY-keskus, Vihreä siirtymä
https://www.ely-keskus.fi/vihrea-siirtyma
European Commission, Critical Raw Materials: ensuring secure and sustainable supply chains for EU's green and digital future.
https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/ip_23_1661
NRK 26.6.23
https://www.nrk.no/trondelag/aksjonister-blokkerer-veiene-inn-til-roan-vindkraftverk-pa-fosen-1.16460711
HS 22.6.23 Viiankiaavan todellinen aarre.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000009630428.html
0 Comments:
Lähetä kommentti