Vihreä siirtymä paketoituna lappilaiseen tila-myyttiin

Tuulivoimaloiden rakentaminen vaatii teiden parantelua ja sorakenttiä, gravitaatioperustus noin 950 kuutiometriä betonia ja 140 tonnia raudoituksia.

Teksti on julkaistu 8.9.2023 Maaseudun tulevaisuudessa

”Tuulivoimaa rakennetaan nyt vauhdilla, sillä koko läntinen maailma janoaa vihreää sähköä. Suomessa on tuulista, maa on litteä ja maaperä tukeva. Ennen kaikkea Suomessa on tilaa.” (HS 14.6.2023)

Kriittinen suhtautuminen vihreään siirtymään saa vastauksekseen vakuutuksen, että tilaa kyllä riittää ja olisi yksiselitteisesti hölmöä antaa investointien valua naapurimaihin.

Viesti on selvä: Eurooppalaisten yhteiskuntien sähköistäminen halutaan tehdä valjastamalla pohjoisen harvaan asutut seudut jauhamaan tuulisähköä, vihreää vetyä ja mineraaleja akkuteollisuudelle. Kansallisesti ja EU:n tasolla pyritään vauhdittamaan lupabyrokratiaa vihreiden teollisuushankkeiden ja strategisten mineraalien louhinnan edestä.

Suomen isoimmat tunnetut vihreän siirtymän strategiset mineraalivarannot sijaitsevat Lapissa. Lappi on tunnetusti myös harvaan asuttua ja ”laaja maa”. Missä siis vika?

Tuulivoimabuumi poronhoitoalueella aiheuttaa yhteentörmäyksiä ja oikeusprosesseja niin Suomessa kuin muuallakin. Norjassa Fosen antaa konkreettisen esimerkin. Korkeimman oikeuden laittomiksi tuomitsemat, mutta silti tuotannossa olevat, 151 tuulivoimalaa ovat kipeä muistutus siitä, miten suunnittelu- ja lupamenettelyjä ei pitäisi kiirehtiä ja ohittaa. Samalla ne ovat symbolinen kuva siitä, miten vihreässä siirtymässä ei ole tilaa vähemmistöjen oikeuksille.

Kaivokset ovat suuria, vesien ja jätteiden hallinnaltaan monimutkaisia teollisuuslaitoksia. Silti EU:ssa halutaan lisätä omavaraisuutta kriittisten mineraalien osalta, puristamalla kaivoslupaprosessit jopa 24 kuukauteen. Muistutuksena kiiruhtajille, meillä on yksi varoittava esimerkki ripeästi alkuun päässeestä kaivoksesta: Talvivaara. Sitä kokeilua on käyty paikallisten vesiekosysteemien kustannuksella ja kalliiksi se on tullut myös valtiolle.

Enemmän kuin hölmöläisyydestä, joka hukkaa mahdollisuuksien avaimet lupabyrokratian viidakkoon tai maisemasta, jossa voimalat häiritsevät esteettistä silmää, vihreässä siirtymässä on kyse tilasta – hupenevasta elintilasta.

Rikkinäisen levyn lailla paikallaan jauhava lappilainen ”tilamyytti” kuitenkin lupaa loppumattomia erämaita, jänkiä, vaaroja, tuntureita ja metsiä – puhtaita maita ja vesistöjä. Tilamyytti jättää kertomatta, että nämä seudut ovat olleet ja ovat edelleen asuttuja ja jo valmiiksi monenlaisessa käytössä. Tilamyytti kätkee taakseen historian, jossa Lapin luonnonvaroja on otettu pala palalta, milloin mihinkin kasvavaan kysyntään, kun samalla alueen vanhin elinkeino ja kulttuuri, poronhoito, on saanut kaikessa hiljaisuudessa väistyä ja etsiä sopeutumiskeinot.

Poronhoitoalueella tilaa yhteisen edun edessä on tehty muun muassa metsätaloudelle ja -teollisuudelle, teille ja rautateille, vesi- ja tuulivoimalle sekä kaivannaisteollisuudelle. Luonnonvarat on otettu tehokkaasti käyttöön. Nyt tila uhkaa loppua, niin poroilta kuin muiltakin metsän asukeilta.

Keskustelu vihreästä siirtymästä keskittyy helposti pelkkään energiasiirtymään ja silloinkin yleensä kapeasti ajatellen yhteiskuntien sähköistämiseen. Ikään kuin sähköistämisellä ei olisi materiaalista, luonnonvaroista nyhdettävää perustaa. Samalla käännämme katseemme pois kestämättömästä, luonnonvaroja ylikuluttavasta elämäntavastamme.

Kuten ilmastonmuutos, luontokato – luonnon monimuotoisuuden kaventuminen – on maailmanlaajuinen ongelma. Suomessa luontokato näkyy eritoten metsäluonnon köyhtymisenä. Suomi on talousmetsien maa, eikä luonnon monimuotoisuus kukoista nuorissa, tasaikärakenteisissa, yhden valtapuulajin puuviljelmissä.

Pohjoisessa metsien ja soiden säästäminen ja ennallistaminen olisi luonnon monimuotoisuuden sekä hiilinielujen ja -varastojen kannalta elintärkeää. Silti tuulivoimaa ohjataan juuri harvaan asutuille luontoalueille ja kaivoksia suunnitellaan, jopa Euroopan suurimmalle, viimeiselle luonnontilaiselle aapasuolle, Sodankylän Viiankiaavalle. Elinympäristöt katoavat, pirstoutuvat ja kaventuvat tämän seurauksena.

Kun menetykset kasaantuvat on jäljellä lopulta vain rauhaton ja luonnonarvoiltaan köyhtynyt maapala, jossa elämä käy mahdottomaksi. Rahallinen korvaus elinympäristöjen menettämisestä on kuin tarjoaisi Mikki Hiiri-laastaria avomurtumalle. Näky on irvokas.

Elintilaa ei saa lisää vain väittämällä, että Lapissa lääniä riittää.

Sanna Hast (YTT)
Erityisasiantuntija, Paliskuntain yhdistys

Viitteet:

HS 14.6.23 Tuleeko Suomesta tuulivoiman banaanivaltio vai uusiutuvan sähkön Norja?
https://dynamic.hs.fi/2023/tuulivoima/

ELY-keskus, Vihreä siirtymä
https://www.ely-keskus.fi/vihrea-siirtyma

European Commission, Critical Raw Materials: ensuring secure and sustainable supply chains for EU's green and digital future.
https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/ip_23_1661

NRK 26.6.23
https://www.nrk.no/trondelag/aksjonister-blokkerer-veiene-inn-til-roan-vindkraftverk-pa-fosen-1.16460711

HS 22.6.23 Viiankiaavan todellinen aarre.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000009630428.html

Lue lisää

Onko vihreässä siirtymässä tilaa oikeudenmukaisuudelle?

Julkisuudessa kerrotaan toistuvasti, miten Suomessa on vahvan sähkön kanta- ja siirtoverkon sekä harvan asutuksensa vuoksi valtavasti tilaa ja erinomaiset mahdollisuudet vihreän siirtymän investointien toteuttamiseen. Eurooppalaisten yhteiskuntien sähköistäminen nähdään mahdollisuutena kansantalouden kasvuun ja aiotaan tehdä käytännössä valjastamalla pohjoisen syrjäseudut jauhamaan tuulisähköä.

Lapissa ollaan jo pitkälti omavaraisia raaka-aineiden ja energian tuotannon suhteen, mutta nyt vihreillä teollisuushankkeilla halutaan kasvattaa luonnonvarojen vientiä Etelä-Suomeen ja Eurooppaan. Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa edistetään kilvan vihreää siirtymää. Sen osana ajetaan tuulivoiman, vetyteollisuuden sekä uusien maametallikaivosten intressejä.

Tuulienergiaa

Tuulivoimalle sälytetään merkittävin rooli uusiutuvan energian tarjonnan lisäämisessä. Suomen tavoitteena on omavaraisuus vuoteen 2030 mennessä, jonka jälkeen siirrymme energian toimittajaksi Euroopan maihin.

Suomen maakunnista Pohjois-Pohjanmaalla on jo valmiiksi eniten tuulivoimaa ja lisää tavoitellaan. Lapin liiton ensimmäisessä tuulivoimaselvityksessä (2022) tunnistettiin 46 seudullisesti merkittävää tuulivoima-aluetta ja seuraavaksi selvitykset laajennetaan aivan ylimpään Lappiin. Rintarinnan alueidenkäytön suunnittelun kanssa poronhoitoalueella on toiminnassa jo parisen kymmentä kokoluokaltaan merkittävää tuulienergiantuotannon aluetta. Hankkeita on käynnissä ainakin 40 ja lisäksi on alustavia suunnitelmia, joista ei ole virallisia tietoja.

Tuulivoima poronhoitoalueella

Tuulivoiman rakentaminen syrjäisille luontoalueille pirstoo elinympäristöjä, kaventaa ja heikentää porojen laidun alueita. Menetykset kasaantuvat ja lopulta jäljellä on vain rauhaton ja luonnonarvoiltaan köyhtynyt maapala, jossa elämä käy mahdottomaksi. Ongelmat ovat samat kaikissa pohjoismaissa. Silti tuulivoiman rakentamiseen liittyviä oikeudenmukaisuuskysymyksiä poronhoitoalueella on käsitelty Suomalaisessa mediassa verrattain vähän.

Puolisentoista vuotta sitten Norjan korkein oikeus antoi päätöksen, jonka mukaan 151 tuulivoimalaa seisoo laittomasti porojen laidunmailla. Mitään päätöstä laittoman tilanteen purkamiseksi ei toistaiseksi ole tehty, siksi saamelaiset ja ympäristöaktivistit ovat vaatineet oikeutta ministeriön edessä.

Voisi luulla, että 151 laitonta tuulivoimalaa maisemassa muistuttaisivat jo ilman mielenosoittajiakin kiusallisesti tilanteesta, joka pitäisi korjata mitä pikimmin.

Kuusamossa Maaninkavaaran tuulivoimakaava kumottiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa reilu vuosi sitten. KHO totesi, ettei kaavassa pystytty turvaamaan poronhoidon toimintaedellytyksiä. Päätöksen jälkeen hankesuunnitelmat alueella aloitettiin kuitenkin uudelleen, uudella nimellä.

Kaivoksia

Irtaantuminen fossiilisista polttoaineista ei tapahdu pelkästään vihertämällä retoriikkaa ja politiikkaa tai rakentamalla maisemaa täyteen tuulivoimaloita. Mineraalien louhintaa ja uudenlaista kierrättämistä teollisuusjätteestä on lisättävä merkittävästi. Uusiutuvat energialähteet, kuten tuuli- ja aurinkoenergia, vaativat rakennusmateriaaleja ja infrastruktuurin valmistamiseen tarvitaan valtavia mineraalivaroja.

Kaivostoiminta ja malminetsintä poronhoitoalueella

Vaikka KHO palautti Savukosken Soklin kaivoshankkeen noin vuosi sitten kylmästi suunnittelupöydälle eritoten vesienhallinnan merkittävien epävarmuuksien ja vesistövaikutusten riskien vuoksi, kaivettiin kaivoshanke vihreän siirtymän varjolla jälleen esiin.

Pohjoinen luonto

Vihreässä siirtymässä poronhoitoalueella on kyse paljon enemmästä kuin vain tulevista kiinteistöverotuloista tai olohuoneen ikkunasta avautuvasta, muuttuvasta takapihan maisemasta. Pohjoisen luonnonvarat on otettu tehokkaasti käyttöön, poronhoitajat ovat väistäneet, sopeutuneet ja joutuneet ahtaalle.

Poronhoitoalueella tilaa yhteisen edun edessä on jo tehty muun muassa metsätaloudelle ja -teollisuudelle, teille ja rautateille, vesi- ja tuulivoimalle sekä kaivannaisteollisuudelle.

Maankäyttö poronhoitoalueella

Energiatransitio, joka hahmotetaan pelkästään kustannuskysymyksenä tai mahdollisuutena kansantalouden kasvuun jättää huomiotta, että pohjoinen on asuttu ja jo valmiiksi monenlaisessa käytössä. Poronhoidon juuret ulottuvat syvälle historiaan ja pohjoisen maisemaan, paljon Suomen valtiota kauemmaksi.

Tuulivoima sopisi jo rakennetuille alueille, teollisuusalueiden tai suurten teiden välittömään läheisyyteen, mutta se ohjataan syrjäisemmille luontoalueille.

Suomessa on toiminnassa viisi suurta kaivosta, joista kolme on Lapissa. Sodankylän kunnan alueelle kohdistuu yli puolet koko Suomen malminetsinnästä. Kun lasketaan Kuusamon ja Taivalkosken hankkeet, niin poronhoitoalueella on 8–9 pitkälle edennyttä kaivoshanketta.

Metsien ja entisten turvesoiden säästäminen tai ennallistaminen olisi paitsi luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen, myös porojen laidunmaiden kannalta elintärkeää. Mutta elinympäristöt ja porojen laidunalueet pirstoutuvat, kaventuvat ja jatkavat katoamistaan nyt vihreän siirtymän vuoksi.

Kannamme kaikki osaltamme vastuuta siirtymästä, sen oikeudenmukainen toteuttaminen vaatii kuitenkin konkreettisten seurausten tarkastelua, alueellisten erityispiirteiden nykyistä parempaa huomioimista. Seuraavat päätöksenteon vuodet tulevat olemaan ratkaisevia sen suhteen, kenen etua ajatellen vihreä siirtymä toteutetaan ja kenen oikeuksia poljetaan.

Energiatransitio on oikeudenmukaisuuskysymys.

Oikeudenmukainen siirtymä – NYT!

Lue lisää